Luovuudesta työelämän ja arjen voimavara

Taidekaisan tarina on alkanut uupumuksesta, merkityksettömyyden tunteesta, työ- ja arkielämän kuormituksesta -  tarpeesta saada näihin muutosta. Kaikki oli tavallaan hyvin, ihana perhe, omakotitalo, hyvä ammatti, työ sekä paljon sukulaisia ja ystäviä ympärillä. Mutta koin silti paljon tyhjyyttä, turvattomuutta, merkityksettömyyttä sekä uupumusta ja kuormitusta. 

Työelämässä poukkoilin työpaikasta toiseen, missään ei ollut oikein hyvä olla. Pärjäsin kaikissa työtehtävissäni hyvin ja toin työyhteisöihin kehittävää ja inhimillistä työotetta. Pakenin itseäni, tunteitani, väsymystäni - suoritin lisäkoulutuksia, etsin sitä oikeaa työpaikkaa, joka olisi ratkaissut haasteeni. 

Kunnes eräänä syksynä, jälleen väsymyksen, uupumuksen ja merkityksettömyyden syövereissä - löysin sisimmässäni uinuneen kaipuun kuvan tekemiseen. Koin kuitenkin kuvan tekemistä kohtaan suorituspaineita ja paljon epämukavia tunteita. 

Sairaslomalla ollessa aloin askel kerrallaan ottamaan pienen pieniä hetkiä kuvan tekemisen äärellä ja jatkoin tätä töihin palattuani. Edes yksi siveltimen veto mieluisilla väreillä, opettelin katsomaan tekemääni jälkeä ja samalla itseä armollisemmin ja lempeämmin. 

Pikkuhiljaa minulle avautui maailma, jossa luovuus ei ollut suoritus, vaan hengähdystauko, leikkiä ja lempeää yhteyttä omaan sisimpääni. Huomasin, miten mieleni rauhoittui ja hengitykseni syveni, kun annoin itselleni luvan luoda ilman tavoitetta tai arviointia.

Olen oivaltanut, että luovuus on minulle arjen voimavara ja tärkeä tukipilari hyvinvoinnilleni. Se muistuttaa minua siitä, että olen elossa, tunteva ja ainutlaatuinen. Haluan sanoittaa ja jakaa tätä kokemusta, jotta yhä useampi uskaltaisi etsiä ja löytää oman luovan polkunsa – juuri sellaisena kuin se on.

Kaisa Tölli, Luovuusvalmentaja